maanantai 16. huhtikuuta 2018

Napanuora venyy...








     Viikonloppuna juhlimme esikoista, kun hän lauantaina täytti seitsemän vuotta. Iso pieni mieheni. En voi käsittää miten hetkessä aika on kulunut ja mitä lähemmäksi elokuuta ja koulun alkua mennään, sitä vaikeammaksi se itselleni käy. Ilman nenäliinoja tuskin selvitään. Kenraaliharjoitus tulee olemaan esikoululaisten kukitus toukokuussa. Koulun alkaminen on kuitenkin niin iso muutos koko perheelle ja erityisesti lapselle itselleen kohti itsenäistymistä. Itsenäistymiseen liittyy innostusta, mutta samalla myös jännitystä. Miten hän löytää oman paikkansa isossa koulussa jännittää itseäni, mutta tiedän, että hän pärjää. Hän on paljon valmiimpi kuin mitä itse olin kouluun mennessä ja sitä olemme käyneet yhdessä läpi, että lapset oppivat asioita eri tahdissa. Näkymättömän napanuoran venyminen välillämme on itselleni jonkinmoinen luopumisprosessi. Täytyy vain osata luottaa. Kohti tätä itsenäistymistä hankimme hänelle nyt oman puhelimen ( liittymän vanhaan puhelimeeni ) ja jo pieniä matkoja hän on harjoitellut kulkea yksin.

Tänään meillä oli lasten kanssa vapaapäivä. Poika on flunssassa ja torstaina on vielä kovasti odotetut kaverijuhlat, joten toivottavasti hän on kunnossa siihen menessä. Koitan huomenna kirjoitella viikonlopun synttäreistä ja tässä samalla muistin, että olen täysi unohtanut laittaa kuvia tyttöjen juhlista, joten palataan niihinkin mahdollisimman pian näin jälkijunassa.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommentistasi !