Epävirallinen nimipäivä

    Alkukesässä odotan eniten aina pioniaikaa. Nyt niiden aika on alkanut. Omalla pihalla ne vielä jatkavat kasvamista ja toivottavasti nuput aukeavat kesäkuussa, mutta tuontikukkia on jo kaupoissa myynnissä. Omani nappasin viikonloppuna Lidlistä todella edullisesti. Pioneissa on ihanaa herkkyyttä ja tuoksu valloittava. Harmillista kun niiden kukinta-aika on vaan niin lyhyt.

   Eilen vietettiin molempien tyttöjemme epävirallista nimipäivää ja juhlistimme sitä muutamien ystävien kanssa aamupäivällä. Nimipäivää ei ehkä kaikissa perheissä niin vietetä, mutta meille se on tullut luontevasti omasta lapsuudestani. Silloin oli aina jotain herkkua ja pienen paketinkin sain nimipäivän kunniaksi. Sama tapa saa jatkua. Isovanhemmat muistivat myös ja yhä edelleen saan molemmilta mummeiltani kortin postitse silloin. Omilla lapsilla on nimet, joita kalenterista ei ainakaan vielä löydy, mutta epävirallinen päivä sattui molemmille samalle päivälle. Olen pitkään halunnut kokeilla  Marjan ideaa helposta jäätelökakusta, joka on varma hitti lastenjuhliin ja maistuu se todistetusti aikuisillekin. Kakku oli niin hyvää, että suunnittelin tekeväni viikonlopuksi uuden ja ihan varmasti hyödynnän ideaa jatkossa muutenkin ainakin lastenjuhlissa ja kesäherkkuna. Parasta siinä on ehdottomasti se ettei voi epäonnistua. Jäätelökakkumme pohjaksi laitoin Lidlin Neo - keksejä, jotka muistuttavat paljon Oreoita. Alkuperäisiä Oreoita ei kyllä voita mikään ja niitä täytyy testata ehdottomasti vielä. Muuten kakku sisälsi mansikkajäätelöä, kinuskikastiketta, vaahtokarkkeja, popcorneja ja maitosuklaaata. Popcornit ja makea toimii kyllä hyvin yhdessä.

Minitytöllämme puskee muuten jo hampaita. Niin iso jo. Kaksi alahammasta näkyy ja sen takia meillä on vähän kiukkuinen tyttö.

     Eilen oli ihana kesäsää, nyt ulkona on taas synkkää ja sateista, mutta alkavan kesän kunniaksi pyörähtää tällä viikolla vielä arvonta käyntiin. Instagramin puolella saatan vähän paljastaa myöhemmin millaista. 

Mukavaa päivää !

Raikas sitruunapasta Hanna G:n tapaan

Jo jonkin aikaan olen halunnut testata kaimani Hanna Gullichsenin sitruunapastaa. Rakastan sitruunoita, joten olin aivan varma, että tämä pasta vie kieleni mennessään, kuten kävi kuuluisan  avokadopastan kanssa. Avokadot, ah hulluna niihinkin. Tänään meillä herättiin kukonlaulun aikaan, joten lapset olivat pihalla ennätyksellisesti jo kahdeksalta aamulla. Voi naapuriparat, kääk !

No oli kyllä tehokas aamu tai päivä ylipäätään meillä tänään, kun aamuun tuli muutama lisätunti. 

Miehen siirtäessä pihalla tomaattien - ja paprikoiden taimia lasten kanssa isompiin ruukkuihin tein tätä pikapastaa meille lounaaksi ja tulen tekemään sitä pian uudelleen, sillä lapset ihastuivat siihen myös. Miehelle maistui myös, mutta  miehenä  hän olisi kaivannut siihen proteiinia ja lupasin seuraavalla kerralla lisätä kanaa. Ihan parasta, kun löytyi taas uusi ruoka, joka maistuu kaikille ja yrtitkin ohjeeseen löytyy omalta pihalta. Tätä raikasta pastaa suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos et vielä ole kokeillut.

 

 

 

Pitsiä kesään

   Missä se kesä viipyy ? Vielä on toivoa, että toukokuussa tulee lämmintä. Kesää ja lämpimiä säitä silmällä pitäen hankin muutamat uudet pitsishortsit. Shortseista on tullut joka kesän vakiovaatteeni lasten kanssa. Ne on helpot lasten kanssa liikkuessa ja samalla sääret saa helposti väriäkin. Mieheni on tällä hetkellä etelänlämmössä työmatkalla  ( hieman vaan kateellinen ) ja kuvia sieltä nähdessäni matkakuume kasvoi entisestään. Onneksi isi palaa ensi yönä kotiin, ei ainakaan pääse ruskettumaan liikaa haha. Matkalle lähtö kyllä houkuttelee ja ainakin Tukholmaan on suunnitteilla reissu. Viime viikolla piipahdin nopeasti keskustassa lasten kanssa hoitamassa vähän asioita. Samalla poikkesin Nougatissa ja ostin tuon meikkipussin. Tekee niin hyvää päästä vähän ihmisten ilmoille.

Äitienpäivän suklaakakkua

.

    Rakastan kirjoja, joissa on kauniit ja inspiroivat kuvat. Sisustuskirjoja ei ole tullut hankittua aikoihin, mutta lasten myötä ruokakirjoihin on tullut vähän himo. Ruokainspiraatiota kaipaan aiempaa enemmän, kun jostain kumman syystä aivot käy hitaalla ja tulee tehtyä aina niitä samoja pöperöitä. Vaihtelu virkistää. Ruokakirjoihin sorrun yleensä hyväksi todetun reseptin pohjalta ja toki kirjan visuaalisella ilmeellä on suuri merkitys ostopäätöstä tehdessäni. Ihan mitä tahansa kirjaa en siis osta. Hemmottelin itseäni äitienpäivän kunniaksi tilaamalla muutaman uuden ruokakirjan. Paketti saapuu kyllä vasta ensi viikolla. Toinen kirjoista on Vappu Pimiän esikoiskirja. Maistoin viikko sitten nimittäin anoppini luona todella hyvää suklaakakkua ja tuon kakun resepti löytyy Vapun reseptit - kirjasta. Päätin tehdä kakkua nyt äitienpäiväksi, sillä ohje on niin helppo. Kirja oli pakko hankkia, sillä selailin sitä ystäväni luona viikolla ja ihastuin moneen muuhunkin siinä olevaan reseptiin. Ohjeen kakkuun löydät täältä.

Kakku on mielestäni parhaimmillaan lämpimänä ja kylmän vaniljajäätelön kanssa. Kakusta tulee meidän perheen kesäherkku. Suosittelen kyllä testaamaan.

Kiitos vielä ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Helpottaa valtavasti, kun tietää ettei ole yksin vaan monet käy samaa läpi. Vaiheitahan nämä kaikki on ja niin luonnollinen osa lapsen kehitystä. 

Lapset kasvattavat samalla myös vanhempiaan, täytyy muistaa.

Kun muistaa olla itselleen armollinen ja ottaa välillä vähän omaa aikaa, jaksaa taas paremmin. Maltti on valttia.

Kannattaa vielä lukea Maaret Kallion blogista postaus

Tavallisille äideille

Siitä tuli ainakin itselleni hyvä mieli.

Hyvää äitienpäivää

Eilen vietettiin lapsettomien lauantaita. Äitienpäivä on varmasti kipeä paikka kaikille niille naisille, jotka syystä tai toisesta eivät välttämättä koskaan voi saada lasta tai ovat menettäneet lapsensa. Lapsettomuus tai lapsen menettäminen ovat asioita, joita ei voi ymmärtää koskaan täysin, ellei ole itse kokenut samaa. Toivotan voimia kaikille teille naisille, joita asia koskettaa.

Ihan helmi

 Viime aikoina olen paljon potenut syyllisyyttä siitä, että olen omasta mielestäni huono äiti ja varmasti vaimokin, oikea hirviö kuten itseäni kutsun. Osasin odottaa, että arki kolmen pienen lapsen kanssa ei tule olemaan helppoa. Yllätyin silti, miten rankkaa tämä arki oikeasti on. Alkuun pari kuukautta vauvan kanssa koliikkia ja siinä samassa kaksi uhmaikäistä hoidettavana. Vauva on luojan kiitos helppo nykyään, mutta kaksi vanhempaa koettelevat voimiani toden teolla. Päivittäin nuo kaksi tappelevat suurimman osan päivästä, vaikka koitan parhaani mukaan kehittää ohjelmaa estääkseni pahimmat yhteenotot. Pojan neljän vuoden uhma on aivan kamalaa ja ottaa voimille. Useita päivittäisiä raivokohtauksia, jotka alkaa heti aamupalalla isomman kieltäytyessä aamupalasta ja keskimmäinen tietysti apinoi veljeään kaikessa. Kaikesta on väännettävä kättä nykyään. Mikään ei tunnu sujuvan ilman raivoa ja järkyttävää huutoa. Kärsivällisyyteni on kadoksissa ja vaikka kuinka päätän pysyä viilipyttynä en siihen läheskään aina pysty. Välillä purskahdan itkuun lasten edessä, kun en vaan jaksa. Meillä osataan onneksi pyytää anteeksi molemmin puolin ja voiko olla liikuttavampaa, kuin kaksi halaavaa lasta, jotka pyytävät vilpittömästi anteeksi. Mieheni tullessa töistä olen usein aivan loppu. Olen huonolla tuulella ja kiukkuinen, kuin ampiainen, jos miehellä menee yhtään sovittua pidempään. Inhoan itseäni sellaisena, sillä ei se työelämäkään sovitettuna pikkulapsiarkeen ole helppoa. Työssäkäyvä puolisko pääsee kuitenkin pakoon sitä jatkuvaa huutoa ja melua, jota minä kuuntelen aamusta iltaan. Peltorit on yhä lahjatoiveissa äitienpäiväksi haha..

  Päätän aamuisin kestää lapsia paremmin, mutta taas illalla tunnen ison pistoksen sydämessäni. Blogini on ollut pakopaikka tästä kaikesta sirkuksesta ja sekin harmittaa, kun en enää ennätä tai jaksa. Harrastus on saanut jäädä suosiolla taka-alalle, sillä ensisijaisesti olen tietysti äiti sekä vaimo. Blogi päivittyy, kun voimani siihen riittävät. Vaikka arki on hektistä ja kuluttavaa, olen silti kiitollinen kaikista rakkaista lapsistani ja siitä, että ylipäätään saan olla heidän kanssaan kotona vielä ja seurata heidän kasvuaan aitiopaikalta. Vielä tulee se päivä, kun palaan työelämään ja arki muuttaa taas muotoaan haasteellisemmaksi.

Mielestäni on kuitenkin hyvä sanoa ääneen, että on poikki. Itse luomme paineita siitä millaisia äitejä olemme tai meidän pitäisi olla. Ihan jokainen äiti on maailman paras äiti oman lapsensa silmissä, vaikka sitten välillä muistuttaakin " hirviötä ". Kodin ei tarvitse kiiltää ja elämä saa näkyä lapsiperheessä, sitä yritän itselleni hokea aina silloin, kun ottaa päähän se kamala sotku jota täällä lähes aina nykyään on. On ihan ok tarjota välillä lasten herkkuruokaa ( siis pelkkää tonnikalaa & makaronia ), jos edellisenä iltana ei ole jaksanut tehdä ruokaa valmiiksi seuraavalle päivälle. Pyykkejä ei ehdi läheskään aina levittää ja usein kone on itse asiassa pyöräytettävä uudelleen, kun pyykit on unohtunut koneeseen yöksi. Onneksi lähipiirissä on paljon samassa tilanteessa eläviä, joten vertaistuki on tärkeää omassa jaksamisessa.
 

 

 

Samaan aikaan ystäväni, kahden pienen lapsen äiti taistelee syöpää vastaan, joten viimeistään se on muuttanut suhtautumistani moniin asioihin. Pyrin olla valittamatta pienestä.

 

 Tänään pojan kerholla vietettiin äitienpäivää ja kerholla oli tehtävärata äideille yhdessä lapsen kanssa. Yhdellä pisteellä oli teksti joka kosketti ja sai omat ja monen muun äidin kyynelkanavat auki. Tuo teksti oli Robinin kappaleesta

  " Ihan helmi " ja suosittenkin kuuntelemaan kappaleen näin äitienpäivän alla.

 

Toivotan jo etukäteen teille kaikille HELMI äideille ihanaa äitienpäivää, jos en tänne sunnuntaina ennätä. Mieheni lähtee tuolloin työmatkalle nimittäin jo aamusta.

 Erityiset onnittelut menee kyllä kaikille äideille, jotka pyöritätte arkea aivan yksin. Te vasta helmiä olette, muistakaa se.

 

 

Tänään pääsen onneksi lataamaan taas vähän akkujani miehen työmatkaa ajatellen. Elokuva ja sushia rakkaan ystävän seurassa, kyllä taas jaksaa vääntää kättä lasten kanssa jonkin aikaa haha.