KappAhl - newbie home

Kuvat : KappAhl

    Oletteko jo huomanneet, että KappAhlin newbie mallisto saa rinnalleen newbie homen ? Tuotteiden pitäisi tulla myyntiin liikkeisiin ja verkkokauppaan ensi kuussa. Itse ajattelin käydä näistä tuotteista katsastamassa tuon vaaleanpunaisen viirinauhan sekä nuo nauhalliset rasiat. Rasioihin saisi säilöön lasten saamia kortteja, sillä vauvakirjat pursuvat nyt korteista. Mallistoon on lisäksi tulossa kivoja pussilakanoita, valokuvakehyksiä ja muuta pientä. Mielenkiinnolla odotan malliston saapumista kauppoihin. Kiva lisä ihanille

newbie vaatteille. Mitä tykkäätte ?

Vastasyntyneen kuvaus - Laura Schneider

    Kun pikkuinen oli muutaman viikon vanha kävimme ikuistamassa hänet sisarustensa tapaan valokuviin. Se alku, kun kiitää niin nopeasti ohitse.  Pojan ollessa vauva, vauvakuvaus oli aika uusi asia vielä Suomessa. Kuvista jää niin ihana muisto lapsille, vanhemmista puhumattakaan. Vauvakuvia vertailemalla uusin muistuttaa eniten isoveljeään, vaikka

Valokuvaajana meillä oli  Laura Schneider, josta kirjoittelinkin tänne jo aiemmin. Lauran erikoisalaa on vastasyntyneen ja vauvojen kuvaus. Tällä kertaa pidin kuvaajaa valitessamme tärkeänä sitä, että kuvaajalla on oma studio, johon voimme koko perheenä mennä. Toki ensin ihastuin Lauran ottamiin herkkiin kuviin ja niiden hempeään värimaailmaan. Omat lapset tuntien kotona kuvaamisesta ei olisi tullut mitään. Toiveissani oli saada edes yksi onnistunut kuva sisaruksista. Jatkoa sille kuvalle, joka otettiin neidin kuvauksessa muutama vuosi sitten. Päätin kuitenkin, etten stressaa, jos sellaista ei saada. Tärkeintä oli saada pienin kuviin. Vauhtia noissa kahdessa vanhemmassa tosiaan riitti jälleen. Todella haasteellista oli saada isommat lapset pysymään edes hetken paikoillaan ja suukottamaan siskoaan yhtä aikaa, kuten toivoin. Lauralla on itsellään kaksi lasta ja kolmas syntymässä ihan lähiaikoina. Omaa kokemusta hänellä lapsista siis on. 

Lopputuloksesta tuli aivan ihana, vaikka sitä etukäteen jännitinkin. Ammattilainen se vaan osaa. 

Sisarus - ja perhekuvien jälkeen muu perhe lähti ulkoilemaan ja me jäimme vauvan kanssa studioon. Siinä lehtiä lukiessani nukahdin sohvalle, kun Laura kuvasi vauvaa. Hupsista, vähän väsynyt äiti !

 Alun perin sovittua kuvauspäivää jouduttiin siirtämään päivällä eteenpäin, sillä perheessämme jyllännyt silmätulehdus tarttui vauvaankin ( onneksi Lauralla sattui olemaan vapaapäivä ). Lääkevoiteella ja tipoilla silmät saatiin seuraavaksi päiväksi vähän parempaan kuntoon. Kuvaukseen oli varattuna reilusti aikaa eli täysin vauvan ehdoilla mentiin. Välillä tankattiin maitoa, välillä vähän itkettikin. Lauran kaunis studio on vanhan talon kellarikerroksessa, täynnä mitä ihanempia päähineitä ja huiveja rekvisiitaksi.

Voin lämpimästi suositella Lauraa teillekin.

Lauran nettisivuille pääset tästä  ja Fb sivuille tästä

Kaunis kiitos vielä Lauralle aivan ihanista kuvista.

Kuulumisia

   Ensin kaunis kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille + niille kaikille, jotka laitoitte sähköpostia. Kaikille en ole ennättänyt vielä vastata, pahoittelen. Vertaistuki on ihan parasta ja hyviä vinkkejä laitoittekin.  Kiitos kiitos kiitos. Vauvat on kaikki niin erilaisia ja sen huomaan ihan jo omissa lapsissa. Tämä meidän pienin on lapsistamme selkeästi  " haasteellisin "´vatsakipujen kanssa. Huutoa ei välttämättä ole joka ilta / yö, mutta viikossa voi olla useampi yö, joista täytyy selvitä muutaman tunnin unilla.. ei naurata aamulla. Vatsakivut ovat jonkin verran kyllä helpottaneet. Huonoja päiviä ovat sellaiset, jos vauvan vatsa ei toimi kunnolla. Ne tietää aina tuskaista yötä. Koliikkia meillä ei kyllä ole, niin paha tilanne ei siis ole. Reilussa viikossa saimme kyllä tuntumaa sille, miten rankkaa elämä oikeasti voi olla koliikista kärsivän vauvan / vauvojen kanssa. Kaikki sympatiani sellaisille perheille. Voimavarat ovat kyllä silloin todella koetuksella ja kaikki kikkakolmoset kokeiltava.  Meidän pienimmän oireilu on luultavimmin vain astetta rajumpaa " normaalia " vatsan toimimattomuutta. Jonkin asteista refluksia mahdollisesti, sillä hän joutuu nielemään paljon ja muutamia kertoja olen herännyt yöllä unesta siihen, että hän tukehtuisi. Aivan hirveä tunne. Onneksi äidinvaisto on herkkä ja reagoin nopeasti siihen. Refluksia tukisi myös hieman hidas painonkehitys ja jatkuva hikka. Itkuisuus, kivuliaisuus  & rohiseva hengitys. Kuitenkaan hän ei juurikaan pulauttele. Täytyy käydä  lääkärissä, jotta oireet vielä häiritsevät. Muuten vauvamme on tyytyväinen, hymyilee paljon ja seurailee tarkasti sisarustensa leikkejä. Viihtyy jo jonkín aikaa sitterissäkin, kun vielä viime viikolla kannoin häntä koko ajan kantoliinassa. Pientä edistystä, vaikka sylivauva hän ehdottomasti tuntuu olevan. Niin rakas sellainen. Oikeastaan nautin suunnattomasti hänen kantamisesta, sillä jatkossa vauvakuumeilu täytyy sitten suunnata muiden vauvoihin. Otetaan kaikki nyt irti viimeisestä vauvavuodestamme.

Sunnuntaina oli ensimmäinen hääpäivämme. Kulunut vuosi on ollut hektinen, mutta silti yksi parhaista. Vielä vuosi sitten en olisi voinut uskoa, että samana vuonna meille syntyy vielä vauva. Kolmas, kun oli vasta ajatuksissamme. Todella toivottu kolmas, joka vain onnistui yllättämään.
  Uskon, että usein asioiden on tarkoitus tapahtua niin kuin ne tapahtuvat ja tällä oli tarkoituksensa. En voisi olla onnellisempi. Juhlistimme hääpäiväämme miehen ja vauvan kanssa brunssilla Fazerilla. Teki niin hyvää olla hetken aikaa " kaksin ", sillä kieltämättä tämä valvominen ja siitä kertynyt univelka kostautuu pienenä kireytenä parisuhteessa. Kunhan nuo lumet sulaa aloitan pitkästä aikaa lenkkeilyn. Siitä tulkoon blogin lisäksi pakopaikka hetkeksi pois tästä arjen hulinasta.

Muuten täällä suunnitellaan neidin synttäreitä ja tulevia ristiäisiä. Kutsukortit ristiäisiin pääsen vielä tällä viikolla tekemään, kun sain tilattua valokuvat kortteihin. Päätimme, että neidille pidetään pienet kaverijuhlat nyt helmikuussa ja sukulaisille pidetään sitten synttärijuhlat isoveljen kanssa yhteisjuhlina huhtikuussa. Maaliskuussa nimittäin on ristiäisten vuoro ja tuntuu hassulle vaivata sukulaisia joka viikko meidän juhlilla.

Kova ikävä tänne blogimaailmaan, joten koitan postailla useammin.

Ihanaa viikkoa teille kaikille !

Alun takkuja

   Hei vaan. Olen jonkin verran saanut kyselyjä miten kolmen lapsen kanssa on mennyt. Haasteita meillä ainakin on alkuun riittänyt. Synnytys ensin inhottavassa flunssassa, jumalaton imetyskipu ( josta kärsin yhä ), sitten vauva sai rajun silmätulehduksen. Siinä välissä baby blues. Miehen palattua viime viikolla töihin alkoi myös vauvan inhottavat vatsakivut. Paljon rajummat, kuin mitä pojalla ja neidillä aikoinaan oli. Koliikkia tai lievää sellaista ?! En osaa vielä sanoa, kun aiempaa kokemusta ei ole. Vatsakivut saattavat ihan vaan johtua kehittymättömästä suolistosta ja helpottaakin pian, mutta en voi olla miettimättä mikä vaikutus vielä synnytyksen jälkeen syömilläni antibiooteilla mahdollisesti voi olla tähän huutoon. Antibioottikuuri, joka oli vielä aivan turha.

 Pienen kipuhuuto on jotain niin sydäntä raastavaa. Monta tuntia kestävä huuto ja se avuttomuuden tunne itsellä, kun mikään ei tunnu helpottavan. Valtava huoli siitä mistä kipu johtuu. Paukut alkoi jo muutamien päivien jälkeen olla finaalissa kolmen pienen lapsen kanssa etenkin, kun siihen lisätään vielä vatsatauti, joka iski minuun ensimmäisenä. Imetys vatsataudin kourissa vei voimia todella paljon ja samaan aikaan on pakko viihdyttää huutavaa vauvaa, sillä miehen aika meni viikonloppuna täysin kahden muun lapsen kanssa. Tänään saimme lainalle koliikkikeinun ja sen turvin ehdin tänne hetkeksi. Siitä on todella apua ainakin näin yhden illan perusteella. Kunhan vatsatauti on selätetty, tulee meille kotikäynnille vyöhyketerapeutti. Neidin kanssa kävimme kerran vyöhyketerapiassa, kun suoliston toiminta ei meinannut käynnistyä ja siitä oli apua. Vauva viihtyy myös kantoliinassa kippurassa. Maitoa en ole nyt ehtinyt / jaksanut pumpata ja toisaalta pullosta juotuna hän saa helposti ilmaa vatsaansa. Hän hakee lohtua selvästi kipuilun aikana rinnalta, eli viihtyisi siinä koko ajan. Liika syöminen taas pahentaa oloa. Kiirettä on siis riittänyt ja on päiviä, kun huomaan etten ole ennättänyt pestä edes hampaita, jep hehkeä äiti. Poika ja neiti ovat yhä siskon lumoissa, mutta etenkin keskimmäinen hakee huomiota " apinataidoillaan ". Imettäessäni hän saattaa istua hetkessä ruokapöydällä tai hyppiä sohvan käsinojalta alas. Keskimmäinen on tässä hetkessä alkanut puhua todella paljon, hän osaa laskea jo kahdeksaan ihan vain matkimalla isoveljeään. Hän jaksaa kävellä pitkänkin matkan ja on todella omatoiminen pukemisessa jne. kun taas esikoisella on vaihe ettei osaa. Huomion hakua sekin varmasti. Kolmen pienen lapsen vanhemmuus on näin reilun kolmen viikon kokemuksella haasteellista, mutta vaikka alku on ollut rankka, jaksan uskoa, että kevään tullessa kaikki sujuu jo paremmin. Onneksi vertaistukea on tulossa pian, kun muutama ystäväni saa kolmannen lapsen.

Pitkään aikaan ulkoilustakaan ei ole tullut mitään, kun olemme sairastaneet niin paljon tai sitten ulkona on ollut pääkallokeli tai vastaavasti lunta on tullut niin paljon ettei vaunuilla vaan pääse eteenpäin. Raitis ilma, kun tekee ihmeitä.

Kevättä kuumeisesti odottaen.

Jos teillä on kokemusta koliikista tai ylipäätään vauvan vatsakivuista, kuulisin mielelläni hyviä vinkkejä niihin. Kiitos jo etukäteen.

Palailen taas, kun siihen on aikaa / voimia.

Kaksiviikkoinen

 Eilen pikkuisella tuli täyteen jo kaksi viikkoa.. itse asiassa aloitin tätä postausta tekemään jo viikko sitten, mutta keskenhän se silloin jäi. Kuvakin viikon takainen, kun kuusikin vielä oli kotona.

 Aika on kiitänyt lasten kanssa ja pieni tauko tääältä on tehnyt hyvää. Olemme ottaneet aika iisisti, jotta lapset saavat rauhassa sopeutua vauvaan. Sopeutumista & opettelua se on ollut meillekin, sillä kolmen pienen lapsen kanssa täytyy tosiaan osata priorisoida. Itse olen ollut todella kiinni vauvassa ja mies on  keskittynyt enemmän sisaruksiin. Vauva syö kerralla pitkiä aikoja  ja jo parikin tuntia yhteen putkeen rajoittaa omaa aikaani sisaruksille. Olen tuntenut valtavaa riittämättömyyttä heille ja ollut alakuloinen sen takia. Muutama päivä meni itkiessä. Baby blues iski siis ensimmäisen kerran. Sehän on täysin normaalia ja käsittääkseni vähän kuuluukin asiaan. Itselläni se onneksi helpotti muutamassa päivässä ja mieli on jo paljon parempi. Imetys on jälleen sattunut HELVETILLISEN paljon. Kipu on ilmeisesti rakenteellinen eikä siihen auta kuin aika. Kipu on hermokipua, eli imettäessä kipu säteilee koko rintalihaksessa aina kainaloon ja välillä jopa selkään asti. Järkyttävästä kivusta huolimatta haluan imettää, sillä tiedän sen helpottavan kyllä jossain vaiheessa kunhan rinnat turtuvat täysin kivulle. Mies on sivusta järkyttyneenä taas katsonut, kun huudan täällä tuskasta. Olisin toivonut tällä kertaa välttyväni siltä, mutta minkäs teet kun on " vialliset rinnat ". Maitoa onneksi tulee reippaasti.

Itse synnytyksestä jäi todella positiivinen fiilis. Kätilö oli aivan loistava ja ymmärsi heti mitä synnytykseltäni toivon. Supistelut alkoi joulupäivän ja tapaninpäivän välisenä yönä. Olin tuolloin yhä karseassa flunssassa. Neitimme nukkui tuon yön super huonosti ja koin etten pystynyt keskittymään supistuksiin. Ne laantuivatkin joksikin aikaa ja nukahdin sohvalle kunnes sitten aamulla supistelut ottivat uutta tuulta purjeisiin. Olin oikeastaan päättänyt selviytyä synnytyksestä ilman epiduraalia, koska pojan synnytyksessä sain siitä hirveän tärinän, enkä osannut ponnistaa oikeaan suuntaan. 

Neidin synnytyksestä lääkkeittä selvinneenä tiesin pystyväni siihen uudelleen. Tapaninpäivänä 

meille sitten syntyi suloinen pieni tonttu, josta olemme onnellisia ja niin kiitollisia.

Kolmen lapsen äitinä olo on ollut aina suuri haaveeni ja nyt se on totta. Vieläkin vähän hämmentynyt olo siitä. Päivät on olleet aika rankkoja kahden uhmaikäisen ja pienen vauvan kanssa, univelkaa on kertynyt tuntitolkulla valvotuista öistä, mutta silti tämä on parasta ja kaiken sen arvoista. Mies palaa ensi viikolla töihin ja vähän toki jännittää miten selviydyn kaikesta yksin. Tiedän selviytyväni. Yritän olla stressaamatta turhasta. Koitan nauttia tästä vauva-ajasta nyt täysillä, sillä aika menee niin vauhdilla ja tämä on meidän viimeinen vauva. 

Tällä viikolla jouduimme jo käymään vauvan kanssa lääkärissä, kun perheessämme pyörinyt silmätulehdus iski sitten vauvaan. Onneksi se on helpottamaan päin. Teki niin pahaa katsoa vauvan kärsivän voimakkaasti märkivistä silmistä. Ne oli alkuun todella pahat. Vauvakuvaus oli sekin tällä viikolla, tosin päivällä jouduttiin kuvausta siirtämään, kun vauva oli vietävä lääkäriin. Kuvauksesta enemmän, kun saamme ne.

Nyt painun nukkumaan, kun pieni on tankannut sylissäni taas hetkeksi maitoa.

Yritän ennättää postailla enemmän.