Hääkakku - kakut

Koska juhliamme juhlittiin kahdessa osassa täytyi kakkujakin tietysti olla kaksi. Kakut juhliimme valmisti taitava ystävämme. Inspiraatioksi kaivoin hänelle netistä muutaman kuvan millaista olin ajatellut ja niiden pohjalta hän herkulliset kakut teki. Toiveissani oli valkoinen kakku, jossa olisi muutama herkkä vaaleanpunertava ruusu & helminauhaa ympärillä. Tuo kruunuhan oli meillä jo neidin ristiäisissä kakun koristeena ja sen halusin ehdottomasti kakkuihin. Kakuista tuli täydelliset niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Juhlia edeltävänä viikonloppuna ystävämme kiikutti meille maistiaiskakun. Kakussa oli neljä palaa, jossa jokaisessa erilainen täyte. Teimme valinnan täysin siis makuaistimme pohjalta tietämättä etukäteen mitä niissä oli. Kaikki oli todella maukkaita, mutta ehdottomaksi suosikiksi meille molemmille nousi keltapunainen täyte. Itseasiassa alkuunhan ystäväni ehdotti kakun täytteeksi mansikkaa & tyrniä. Miehenihän tyrmäsi sen heti pidettyään sitä liian eksoottisena. Minusta se taas kuullosti ihanan erilaiselle, mutta tietysti kakun täytyisi olla molempien mieleen. Haha.. onneksi ystävämme oli kuitenkin tehnyt salaa palan tällä " tyrmätyllä " mansikka-tyrni yhdistelmällä, sillä juuri se oli meidän molempien ehdoton suosikki. Tuli taas todistettua miten ennakkoluuloisesti mieheni sitä voikaan suhtautua asioihin. Kakkuja ylistettiin maasta taivaaseen ja useampi henkilö kehui syöneensä parasta kakkua koskaan. Tuli todella hyvä mieli, sillä ystävämme on todella taitava. Ihan luotto kakuntekijäni. Olen aika tarkka näissä asioissa, joten helpottaa kovasti kun on tuttu tekijä.

Hääjuhlamme ruoka

Juhlistamme on jo yli viikko aikaa. Niistä tuli juuri sellaiset kuin toivoimme. Rennot kesäjuhlat ilman etikettejä. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 12 vuotta. Varmasti häämme olisi olleet erilaiset vuosia sitten vielä ennen lapsia. Nyt olen onnellinen, että päädyimme intiimiin kirkkovihkimiseen ja erillisiin juhliin. Häistä tuli niin meidän näköiset. Alkuun ajattelimme tilata ruoat juhliin pitopalvelun kautta, mutta tuli huomattavasti edullisemmaksi tehdä itse. Perjantaina päivää ennen juhlia meillä olikin sitten aika hoppu miehen suunnatessa ensin aamulla tukkuun. Tukusta Lidliin. Sitten veimme lapset hoitoon ja suuntasimme Kätilöopistolle ultraan ( sekin, kun sattui vielä häärumbaan ). Ultrasta vielä kauppaan ja kotiin kasaamaan myrskyssä kaatunutta telttaa. Ilta kuluikin sitten ruokia valmistellessa yhdessä ihanien kaasojen & bestmannin kanssa. Ilman heidän suurta panostustaan juhlista ei olisi tullut mitään. Kiitos siis vielä tätäkin kautta.

 

    Päädyimme helppoon salaattibuffettiin. Tarjolla oli mm. itse savustettua lohta, kanaa, Tamarinin lihapullia, fetaa, mozzarellaa, tapaksia, perunasalaattia jne. Vaikein osuus oli miettiä tarvikkeiden riittävyys noin 70 hengelle. Exel lauloi, kun laskimme grammoja. Halusimme monipuolisen kokonaisuuden, mutta johonkin se raja oli vedettävä, sillä kaikkia aineita olisi täysin mahdotonta varata kaikille. Jotain loppui, mm. anopin tsatsiki. Se vähän harmitti, sillä lohen kanssa se oli taivaallista. Juhliamme juhlittiin kahdessa osassa. Ensin saapuivat sukulaiset ja sen jälkeen illemmalla ystävät. Lapset saivat osallistua ensimmäisiin juhliin ja lähtivät sitten mummilaan yöksi.

    Kirjoitan juhlista vielä lisää ja kysyäkin saa jos mieleen tulee jotain.

Olo on onnellinen

  Onnen määrää ei voi sanoin kuvailla. Yksi elämäni onnellisimmista päivistä oli nyt helmikuun alussa, kun kahdentoista vuoden yhdessäolon jälkeen sanoimme mieheni kanssa

 toisillemme : " Tahdon ". Erityisen päivästä tekee sen, että kaksi pientä rakasta lastamme sai olla todistamassa suurta päiväämme. Näihin vuosiin on mahtunut iloa ja joskus suruakin, mutta se kaikki on tarvittu, jotta suhteestamme on tullut niin vahva ja luottavainen, kuin mitä se nyt on. Jo vuosia meillä on ollut ajatus ihan pienistä häistä. Toukokuussa 2013 kirkkoa varatessani, oli pieni aavistus, että meidän onnella olemme remontin keskellä juuri häiden alla. Niin siinä sitten kävikin, mutta päätimme ettei remontti saa pilata aikeitamme, eli missään nimessä emme halunneet siirtää vihkimistä myöhemmäksi. Rahkeet vaan ei olisi millään riittäneet 

juhlien järjestämiseen siinä tilanteessa. Oikeastaan päivästä tuli niin meidän näköinen.

Oli kaunis talvinen päivä, vaikka pakkanen olikin purevan kylmä.

Itse vihkiminen oli kaunis tilaisuus, jossa papin silmät kostuivat omieni lisäksi. Vihkipapiksemme pyysimme saman papin, joka aikoinaan kastoi poikamme. Vihkimisen jälkeen olimme ihan pienellä porukalla Gaijin- ravintolassa syömässä ja nyt kesällä on tarkoitus juhlia päiväämme sukulaisten & ystävien kanssa pienesti ja ihan rennosti kotonamme. Mikä parasta, saan pukea hääpukuni uudelleen päälle. Juhlien kutsujen tekemisessä on kestänyt aikaa, sillä arki vaan on niin hektistä kahden pienen lapsen kanssa, kun samalla on remonttikin hoidettavana. Nyt vihdoin suurin osa kutsuista on saatu postitettua.

Ihana Kirsi Hiekkarinne kuvasi vihkimisen ja kauniit potrettimme. 

Saman kuvan voi kurkata

 Kirsin Fb sivuilta värillisenä.

Tämä oli siis salaisuus, jonka olisin halunnut huutaa koko maailmalle heti, mutta

vasta nyt olemme paljastaneet sen lähipiirillekin. Ihanaa, ettei tarvitse salata enää.