maanantai 11. heinäkuuta 2016

Elämää kolmen lapsen kanssa






   Sain postaustoiveen, jossa kertoisin arjestamme kolmen pienen lapsen kanssa, lasten sisarussuhteista, ikäerosta ja kuinka kaikesta selviää. Jos joskus aikoinaan sanoin, että kaksi lasta meni siinä missä yksikin, kolme on jo kokonaisuudessaan aikamoinen paketti ja ero on jo merkittävä. Kun vajaassa neljässä vuodessa lapsia on kolme, ei ole hetkeäkään, että aika kävisi ainakaan pitkäksi, etenkin, kun kaikki kolme ovat olleet kotihoidossa. Haaveissamme oli aina kolme lasta ja olemme niin kiitollisia siitä, että toive toteutui. Toivoimme myös lapsille pientä ikäeroa, vaikka tiedostimme kyllä hyvin sen, miten rankkaa pikkulapsiarki voi olla useamman vuoden ajan. Kun kaikki lapset ovat pieniä ja vanhimmaltakaan ei voi odottaa vielä omatoimisuutta kaikessa, on arki todella hetkistä päivästä toiseen. On vaan totuttava siihen, että koti on lähes koko ajan pommin jäljiltä, sillä etenkin kuopus on todella rasittavassa iässä ja sotkee ihan työkseen. Päivän tunnit ei vain millään riitä kotitöiden hoitamiseen kaiken muun ohessa. Pyykkiä viiden hengen taloudessa tulee lähes joka päivä useampi koneellinen, puhtaat pyykit saattavat lojua siellä täällä odottamassa viikkausta kaappeihin. Välillä puhtaat vaatteet unohtuvat koneeseen märkinä tai huomaan kiireessä vain yksinkertaisesti unohtaneeni pesuaineet pöydälle. Kun silmä välttää, niin kuopus on ehtinyt hetkessä täyttää pyykkikoneen päälle ja usein kone pyöriikin hänen toimestaan. Valmisruokaankin on välillä turvauduttava ihan vain aikaa säästääksemme. Remontti on kestänyt ikuisuuden, sillä siihen ei oikeastaan ole jäänyt aikaa ja toisaalta vaikka aikaa olisi, ei välttämättä ole juuri sillä hetkellä voimia. Inhoan olla myöhässä, mutta kolmen lapsen kanssa siihenkin on joutunut ikävä kyllä tottumaan. Mikään kun ei  mene koskaan suunnitellusti. Erotuomarinakin saa olla päivittäin, kun etenkin kaksi vanhinta ottaa vähän väliä yhteen vaikka pääasiassa ovatkin toistensa parhaat kaverit. Puoliaan osaa hienosti pitää myös pienin ja koko ajan enemmän hän on mukana leikeissä. Ääntäkin noista kolmesta lähtee niin, että välillä korvissa ihan tinnittää ja kovin äänihän lähtee tietysti pienimmästä, joka pienestä asti tottuu pitää puoliaan isompien varjosta. Haasteista huolimatta nuo kolme ovat elämämme rakkaimmat ja antavat meille niin paljon ja tämä on vain vaihe, joka helpottaa mitä vanhemmaksi lapset kasvavat ( ainakin uskon niin haha ). Oikealla asenteella on suuri merkitys ainakin itselleni jaksamisessa. On selvää, ettei omaa aikaa ole kuten ennen, mutta sekin kuuluu vanhemmuuteen. Olemme kiitollisia ja onnekkaita, että saamme isovanhemmilta ja lasten kummeilta apua tarvittaessa lastenhoidossa, jotta saamme välillä ladata akkujamme. Olemme mieheni kanssa päättäneetkin pitää visusti kiinni yhteisestä ajastamme, jotta jaksamme yhdessä tsempata toisiamme hektisen arjen pyörteissä. Ehkä merkittävin arjen voimavara itselleni on vertaistuki, jota saan jakaa ystävieni kesken. Meillä on laaja ystäväpiiri, jossa pääasiassa on kolmelapsisia perheitä ja onneksi vielä useampi sellainen perhe, jossa ikäero on aikalailla yhtä pieni kun meillä. Vertaistuen lisäksi kiitollinen saa tietysti olla myös siitä, että lapset nukkuvat yönsä hyvin. Vauva-aikana pidetyillä unikouluilla saattaa olla vaikutusta siihen, ainakin uskon niin. Kolmen lapsen kanssa saattaa välillä tulla riittämättömyyden tunne ja siksi haluamme antaa jokaiselle myös välillä omaa laatuaikaa, eikä sen välttämättä tarvitse olla kauppareissua kummempaa.


  Pyrimme kasvattamaan lapset mahdollisimman tasapuolisesti  tarkoittamatta kuitenkaan sitä, että kaikki aina saisivat samaa tai että reagoisimme aina samoin heidän toimintaansa. Tarkoitan, että kaikki kolme ovat meille yhtä rakkaita huolimatta siitä, missä järjestyksessä ovat syntyneet ja, että lapset varmasti tulevat nähdyksi ja kuulluksi omina itseinään tasapuolisesti ketään suosimatta tai syrjimättä. Toivon, että sisarukset pysyvät yhtä tiiviinä triona läpi elämänsä, kuin mitä he tällä hetkelläkin ovat. Sisarukset ovat niin suuri rikkaus. Vaikka elämä tällä hetkellä on hyvin pitkälle minuutin tarkkaa aikatauluttamista, täytyy nykytilanne vain hyväksyä ja olla itselleen armollinen ja levätä silloin, kun siihen on mahdollisuus. Vanhemmuus tulee olemaan jatkuvaa kasvamista eikä kukaan voi olla koskaan täydellinen. Kolme lasta tekee meidän perheestä ja arjesta täydellisen. Elokuussa meillä koittaakin uusi tilanne, kun isommat lapset aloittavat päiväkodissa osa-aikaisena. Sitähän ehtii ehkä itsekin vähän huilimaan yhden lapsen kanssa.



  Eilen kävimme ystäväperheen kanssa Porvoossa, vaikka sää alkuun näyttikin todella huonolle, sillä vaan satoi. Taivas kuitenkin nopeasti selkeni ja lähtökiireessä tietysti unohdin ajatella tätä vaihtoehtoa, jotta olisin ottanut neidille kevyemmät kengät mukaan. Hyvin tuo paineli helteessä kumisaappaissakin, raukka. 


5 kommenttia :

  1. Kauniita kuvia ja lapsia<3
    Ihanaa lukea positiivista tekstiä, itsellä kaksi poikaa, joista olen kiitollinen. Olisin vielä halunnut lapsen, mutta ikä tuli vastaan...teen vapaaehtoistyötä jossa saan antaa aikaani ja tukeani. Se on antoisaa.
    Kaikkea hyvää sinne ja kaunista kesän jatkoa:)

    T:äiti ja pojat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos. Ihanaa, että voit olla avuksi vapaaehtoistyön kautta muillekin. Ihanaa kesää !

      Poista
  2. meillä vastaavassa tilanteessa pikkusiskosta oli ihan eppaa, kun isot kävi hoidossa välillä ja hänkin olisi halunnu. oon mm kantanut itkevän 2vn päiväkodin pihalta pois, kun hän olisi halunnut sinne myös :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä " pelkää ", että meilläkin käy. On niin tottunut sisarusten seuraan, että on varmasti ihan tuskissaan, kun pitäs vaan äidin kanssa olla hahah! Saa nähdä miten meidän käy :)

      Poista
  3. Hei, kerrotko lisää unikoulusta? Kovasti kiinnostaa :) Meillä 2v menee hyvin nukkumaan, mutta herää kerran yössä, milläköhän siitä tavasta pääsisi eroon?

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi !