tiistai 3. helmikuuta 2015

Kuulumisia




   Ensin kaunis kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille + niille kaikille, jotka laitoitte sähköpostia. Kaikille en ole ennättänyt vielä vastata, pahoittelen. Vertaistuki on ihan parasta ja hyviä vinkkejä laitoittekin.  Kiitos kiitos kiitos. Vauvat on kaikki niin erilaisia ja sen huomaan ihan jo omissa lapsissa. Tämä meidän pienin on lapsistamme selkeästi  " haasteellisin "´vatsakipujen kanssa. Huutoa ei välttämättä ole joka ilta / yö, mutta viikossa voi olla useampi yö, joista täytyy selvitä muutaman tunnin unilla.. ei naurata aamulla. Vatsakivut ovat jonkin verran kyllä helpottaneet. Huonoja päiviä ovat sellaiset, jos vauvan vatsa ei toimi kunnolla. Ne tietää aina tuskaista yötä. Koliikkia meillä ei kyllä ole, niin paha tilanne ei siis ole. Reilussa viikossa saimme kyllä tuntumaa sille, miten rankkaa elämä oikeasti voi olla koliikista kärsivän vauvan / vauvojen kanssa. Kaikki sympatiani sellaisille perheille. Voimavarat ovat kyllä silloin todella koetuksella ja kaikki kikkakolmoset kokeiltava.  Meidän pienimmän oireilu on luultavimmin vain astetta rajumpaa " normaalia " vatsan toimimattomuutta. Jonkin asteista refluksia mahdollisesti, sillä hän joutuu nielemään paljon ja muutamia kertoja olen herännyt yöllä unesta siihen, että hän tukehtuisi. Aivan hirveä tunne. Onneksi äidinvaisto on herkkä ja reagoin nopeasti siihen. Refluksia tukisi myös hieman hidas painonkehitys ja jatkuva hikka. Itkuisuus, kivuliaisuus  & rohiseva hengitys. Kuitenkaan hän ei juurikaan pulauttele. Täytyy käydä  lääkärissä, jotta oireet vielä häiritsevät. Muuten vauvamme on tyytyväinen, hymyilee paljon ja seurailee tarkasti sisarustensa leikkejä. Viihtyy jo jonkín aikaa sitterissäkin, kun vielä viime viikolla kannoin häntä koko ajan kantoliinassa. Pientä edistystä, vaikka sylivauva hän ehdottomasti tuntuu olevan. Niin rakas sellainen. Oikeastaan nautin suunnattomasti hänen kantamisesta, sillä jatkossa vauvakuumeilu täytyy sitten suunnata muiden vauvoihin. Otetaan kaikki nyt irti viimeisestä vauvavuodestamme.

Sunnuntaina oli ensimmäinen hääpäivämme. Kulunut vuosi on ollut hektinen, mutta silti yksi parhaista. Vielä vuosi sitten en olisi voinut uskoa, että samana vuonna meille syntyy vielä vauva. Kolmas, kun oli vasta ajatuksissamme. Todella toivottu kolmas, joka vain onnistui yllättämään.
  Uskon, että usein asioiden on tarkoitus tapahtua niin kuin ne tapahtuvat ja tällä oli tarkoituksensa. En voisi olla onnellisempi. Juhlistimme hääpäiväämme miehen ja vauvan kanssa brunssilla Fazerilla. Teki niin hyvää olla hetken aikaa " kaksin ", sillä kieltämättä tämä valvominen ja siitä kertynyt univelka kostautuu pienenä kireytenä parisuhteessa. Kunhan nuo lumet sulaa aloitan pitkästä aikaa lenkkeilyn. Siitä tulkoon blogin lisäksi pakopaikka hetkeksi pois tästä arjen hulinasta.

Muuten täällä suunnitellaan neidin synttäreitä ja tulevia ristiäisiä. Kutsukortit ristiäisiin pääsen vielä tällä viikolla tekemään, kun sain tilattua valokuvat kortteihin. Päätimme, että neidille pidetään pienet kaverijuhlat nyt helmikuussa ja sukulaisille pidetään sitten synttärijuhlat isoveljen kanssa yhteisjuhlina huhtikuussa. Maaliskuussa nimittäin on ristiäisten vuoro ja tuntuu hassulle vaivata sukulaisia joka viikko meidän juhlilla.

Kova ikävä tänne blogimaailmaan, joten koitan postailla useammin.

Ihanaa viikkoa teille kaikille !









2 kommenttia :

  1. Voi huh kuulostaa rankalta tuo teidän homma! .-O toivottavasti kohta helpottaa! :)

    VastaaPoista
  2. Ihana kuva!!!! Oikein hyvää kevät-talvea koko perheelle <3

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi !