maanantai 19. tammikuuta 2015

Alun takkuja




   Hei vaan. Olen jonkin verran saanut kyselyjä miten kolmen lapsen kanssa on mennyt. Haasteita meillä ainakin on alkuun riittänyt. Synnytys ensin inhottavassa flunssassa, jumalaton imetyskipu ( josta kärsin yhä ), sitten vauva sai rajun silmätulehduksen. Siinä välissä baby blues. Miehen palattua viime viikolla töihin alkoi myös vauvan inhottavat vatsakivut. Paljon rajummat, kuin mitä pojalla ja neidillä aikoinaan oli. Koliikkia tai lievää sellaista ?! En osaa vielä sanoa, kun aiempaa kokemusta ei ole. Vatsakivut saattavat ihan vaan johtua kehittymättömästä suolistosta ja helpottaakin pian, mutta en voi olla miettimättä mikä vaikutus vielä synnytyksen jälkeen syömilläni antibiooteilla mahdollisesti voi olla tähän huutoon. Antibioottikuuri, joka oli vielä aivan turha.
 Pienen kipuhuuto on jotain niin sydäntä raastavaa. Monta tuntia kestävä huuto ja se avuttomuuden tunne itsellä, kun mikään ei tunnu helpottavan. Valtava huoli siitä mistä kipu johtuu. Paukut alkoi jo muutamien päivien jälkeen olla finaalissa kolmen pienen lapsen kanssa etenkin, kun siihen lisätään vielä vatsatauti, joka iski minuun ensimmäisenä. Imetys vatsataudin kourissa vei voimia todella paljon ja samaan aikaan on pakko viihdyttää huutavaa vauvaa, sillä miehen aika meni viikonloppuna täysin kahden muun lapsen kanssa. Tänään saimme lainalle koliikkikeinun ja sen turvin ehdin tänne hetkeksi. Siitä on todella apua ainakin näin yhden illan perusteella. Kunhan vatsatauti on selätetty, tulee meille kotikäynnille vyöhyketerapeutti. Neidin kanssa kävimme kerran vyöhyketerapiassa, kun suoliston toiminta ei meinannut käynnistyä ja siitä oli apua. Vauva viihtyy myös kantoliinassa kippurassa. Maitoa en ole nyt ehtinyt / jaksanut pumpata ja toisaalta pullosta juotuna hän saa helposti ilmaa vatsaansa. Hän hakee lohtua selvästi kipuilun aikana rinnalta, eli viihtyisi siinä koko ajan. Liika syöminen taas pahentaa oloa. Kiirettä on siis riittänyt ja on päiviä, kun huomaan etten ole ennättänyt pestä edes hampaita, jep hehkeä äiti. Poika ja neiti ovat yhä siskon lumoissa, mutta etenkin keskimmäinen hakee huomiota " apinataidoillaan ". Imettäessäni hän saattaa istua hetkessä ruokapöydällä tai hyppiä sohvan käsinojalta alas. Keskimmäinen on tässä hetkessä alkanut puhua todella paljon, hän osaa laskea jo kahdeksaan ihan vain matkimalla isoveljeään. Hän jaksaa kävellä pitkänkin matkan ja on todella omatoiminen pukemisessa jne. kun taas esikoisella on vaihe ettei osaa. Huomion hakua sekin varmasti. Kolmen pienen lapsen vanhemmuus on näin reilun kolmen viikon kokemuksella haasteellista, mutta vaikka alku on ollut rankka, jaksan uskoa, että kevään tullessa kaikki sujuu jo paremmin. Onneksi vertaistukea on tulossa pian, kun muutama ystäväni saa kolmannen lapsen.
Pitkään aikaan ulkoilustakaan ei ole tullut mitään, kun olemme sairastaneet niin paljon tai sitten ulkona on ollut pääkallokeli tai vastaavasti lunta on tullut niin paljon ettei vaunuilla vaan pääse eteenpäin. Raitis ilma, kun tekee ihmeitä.
Kevättä kuumeisesti odottaen.


Jos teillä on kokemusta koliikista tai ylipäätään vauvan vatsakivuista, kuulisin mielelläni hyviä vinkkejä niihin. Kiitos jo etukäteen.
Palailen taas, kun siihen on aikaa / voimia.






18 kommenttia :

  1. Hei,
    Meillä vauvan vatsakivut helpottivat muutamassa päivässä kun siirryttiin maidottomalle ruokavaliolle. Maidon karsiminen omasta ruokavaliosta tuntui aluksi työläältä mutta kun palkintona oli tyytyväinen vauva ilman vatsakipuja, se oli sen arvoista :)

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa, vaikka nyt ei varmasti tunnu siltä. Meillä on kolme lasta pienellä ikäerolla, joten ymmärrän mistä puhut. Meillä oli koliikkia eikä mikään tuntunut siihen auttavan. Myöskään kukaan lapsista ei koskaan nukkunut kunnolla. Mutta hengissä selvittiin ja olen todella tyytyväinen, että ikäero on pieni ja lapsista on seuraa toisilleen. Alkuvaiheen jälkeen pääset helpommalla. -S-

    VastaaPoista
  3. Kovasti tsemppiä! Onneksi on kevät ja kesä tulossa, toivottavasti viimeistään sitten helpottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät auttaa kaikkeen :) kiitos tsempistä!

      Poista
  4. Paljon voimia ja tsemppejä <3
    aika hurjalta kuulostaa tuo alkutaival, toivotaan että pian helpottaa.

    VastaaPoista
  5. Onpas teillä ollut rankkaa! Tuo vatsatauti nyt ainakin olisi saanut jättää teidät väliin. Vauva ei kuitenkaan saanut sitä? Meillä on ollut kahdella lapsella vauvana vatsakipuja. Esikoinen sai sellaisia kipukohtausitkuja useimmiten iltaisin ja niitä pidettiin koliikki-itkuina. Reilu vuoden iässä syyksi paljastui kuitenkin nivustyrä ja itkut loppuivat leikkaukseen. Itkuja ei suinkaan ollut joka ilta ja koliikki kaiketi muutenkin on enemmän pikkuvauvaiän asia. Kolmosen itkujen syy selvisi myös vasta reilu vuoden iässä, kun hänellä todettiin paljon ruoka-aineallergioita. Itse epäilin heti allergioita, mutta neuvolassa mua ei uskottu, koska lapsi kasvoi hyvin, kaikkien käyrien yläpuolella. Vauva söi usein ja ainut meidän vauvoista, jolle ei yksi rinta riittänyt.Kakkasi myös usein eikä kakka oikein koskaan ollut normaalia keltaista vauvankakkaa. Itkut kuitenkin helpottivat alun jälkeen, vaikka allergiat yhä olivatkin päällä. Pahimmillaan oireet olivat oikeastaan vasta imetyksen jäädessä kokonaan pois n.1v 4kk -iässä. Maito ja kotimaiset viljat olivat pahimmat aiheuttajat, mutta lista oli melko pitkä.

    Meidän elämä uuden vauvan kanssa on helpottanut nyt 3kk-iässä, kun vauva on alannut nukkua paremmin päiväunia ja vihdoin (lukuisia yrityksiä takana) olemme saaneet jonkinlaista rytmiä päiviin. Otimme koko muu perhe ensimmäistä kertaa influenssarokotteet, ettei vauva saisi tautia, mutta kuinka ollakaan saimme taudin rokotteista huolimatta ja juuri ennen joulua jousuin vauvan kanssa sairaalaan, koska vauvalle nousi kuume ja ikää oli alle 3kk. Siellä sitten hoitelin vauvaa itsekin lopulta kuumeessa. Samaan aikaan mies oli kotona kovassa kuumeessa muiden lasten kanssa. Taudit on kyllä kovia koettelemuksia. Toivottavasti ne on teidän osalta tältä talvelta vihdoin ohi ja pääsette nauttimaan vauva-arjesta!

    VastaaPoista
  6. Voi teitä, toivottavasti homma helpottuisi pian! Meillä oli kesän alussa tuon pienemmän neidin kanssa ihan sama, eli itki kovasti mun tulkinnan mukaan masuaan, eikä oikein mikään jeesinyt. Sama juttu, että koko ajan halusi syödä tissillä, koska siitä sai lohdun, mutta sitten se ruoka kiersi masussa vieläkin enempi. :( Cuplatonia latasin ennen syöttöjä, ja se tuntuikin sitten auttavan vähän, ja meillähän kummatkin neidit nukkuivat pitkään kapaloituina, eli se rauhoitti heitä yöksi, eivät päässeet huiskimaan itseään hereille.

    Mä katsoin alussa mitä söin, eli ei mausteista, kahvia, suklaata ym. noita perusjuttuja, jotka jo tiedätkin. Vyöhyketerapiaa suosittelen, vaikka mulla ei ole kokemusta, mutta moni ystävä on saanut vauvalleen siitä avun. Tsemppihalit, muru sinne teille! <3

    VastaaPoista
  7. Ihan hurjasti tsemppiä sinne! Mekein itku pääsi, niin jotenkin ymmärrän voimattoman olotilasi.
    Meillä esikoisen koliikkiin vyöhyketerapia oli suuri apu. Ei se seinään itkuisuutta lopettanut, mutta muutti kaiken. Harmi, että aloitimme vasta 7 viikon huudon jälkeen. Noilta viikoilta en sitten muistakaan mitään muuta kuin sen, että koirakin teki jo tarpeensa sisälle, kun en päässyt sen kanssa ulos. Meillä oli koliikkikeinu, jota suosittelen kyllä kaikille. En tiedä millaisia ovat nykyään, silloin olivat rumia, mutta hitto niin parhaita!
    Mä en voinut itse imettää juuri ollenkaan, koska maitoa ei tullut. Syy tietty, että en syönyt mitään, enkä tainnut juodakaan. Ei vaan käynyt mielessä, kun olin niin poikki. Pullottelussa on sitten aina nuo omat riskinsä sen ilman kanssa, vaikka esim. Aventit ovatkin tosi hitaasti virtaavia. Jos pukluttelua tulee, tai tuntuu, että maito tulee pullosta liian suurella voimalla, hae apteekista maidonsakeuttajaa. Mä en tiennyt esikoisen kohdalla, mutta LUOJAN KIITOS neuvoivat Klaaran neuvolassa. Siitä oli suuri apu, kun maito virtasi pullosta hitaammin, ja tarttui vauvan vatsaan, eikä tullut heti pois. Meilläkään ei siis ihan refluksia todettu, vaan juuri tuota alikehittynyttä suolistoa ja sitten sitä vauvan tarvetta ahmia pullosta.
    Tässä linkki siihen sakeuttajaan: http://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/NUTRITON-NUTRILON

    Halauksia! ❤︎❤︎❤︎❤︎

    VastaaPoista
  8. Kurja kuulla, että alkuhankaluuksia on seurannut vatsatauti ja nyt sitten vielä vauvan itkuisuus. Toivotaan että ongelmat pikku hiljaa hellittää ja arki ja rytmi tasaantuu <3 Meillä esikoinen ei ollut koliikkivauva, mutta parin viikon ikäisenä alkoi iltaitkut ja rauhattomuus johon auttoi tiukka kapalo, kevyt hytkyttely sylissä ja asia mihin hän rauhottui heti oli vauvahieronta johon sain ohjeet neuvolasta. Sen näki miten hän nautti siitä kun vauvaöljyn kanssa hierottiin päästä varpaisiin. Tuo itku oli luultavasti d-vitamiinien aiheuttamaa vatsakipua, sitä kesti vain pari viikkoa ja nämä niksit opittuani itkut väheni ja loppui kokonaan kun suolisto pikkuhiljaa tottui d-vitamiiniin. Kuplatonia ja Rela-tippojakin kokeilin, niistä ehkä oli jotain apua, mutta se nopein apu oli tosiaan tuo kapalo, keinuttelu ja hieronta. Tsemppiä teille! <3

    VastaaPoista
  9. Tsemppiä alun hankaluuksiin, kyllä ne siitä pian tasoittuu <3

    VastaaPoista
  10. Vierailulla blogissasi. Meillä ollut itkuiset vauvat, ja maitohappobakteereista ollut apua. D-vitamiinia en ole antanut alkuun ollenkaan. Sitten vasta kun vatsa sen kestää. Uskon, että tuolla maitohappobakteerin antamisella on vaikutusta myös siihen, että lapset ovat sairastaneet nyt isompina vähän verrattuna moneen muuhun.

    VastaaPoista
  11. Voi että teitä, mulla kihosi oikein kyyneleet silmiin, kun muistui meidän esikoisen vauva-ajan alkutaipaleet! Se aika on todella mustaa, mutta vieläkin muistan sen pohjattomalta tuntuvan väsymyksen ja epätoivon. Meillä siis ilmeisesti kärsittiin myös jonkinasteisesta koliikista, vauva itki aina iltaisin 3-4 tuntia putkeen. Me vastavalmistuneet vanhemmat olimme tietysti aivan neuvottomia ja ajattelimme, että se vaan kuuluisi hommaan. Vasta myöhemmin tajusimme, ettei kaikki vauvat todellakaan itke noin montaa tuntia putkeen ja aina iltaisin...

    Meidän vauva söi myös vatsakipuihinsa. Mistä puolestaan seurasi runsasta pulauttelua. Pulautteluun auttoi tuo Emilian mainitsema maidonsakeuttaja (sekoitettiin pumpattuun maitoon tai korvikkeeseen) sekä
    kunnon röyhtäytykset selkää hieromalla ruuan jälkeen. Iltaisin sylissä hötkyttely rauhoitti vauvaa, koliikkikeinu ajanee saman asian?

    Tsemppiä, onneksi sulla on jo kahden lapsen verran kokemusta muista asioista, niin ne ei enää kuormita alkutaipaletta. Toivon teille myös terveempiä päiviä, ei nuo sairastelut ole ollenkaan kivoja. Nauti pikkuruisista varpaista!

    Lyydia

    VastaaPoista
  12. Eikös tuolla teidän vauvallakin saattanut olla sama vatsapöpö ja sitä huusi? Mulla kokemusta kahdesta koliikkivauvasta, se on helvetti maan päällä joten lähetän kovasti voimahaleja!! Kolmen lapsen kanssa on AINA rankkaa mun mielestä, heh. Koliikkiin ei meillä auttanut kuin aika. On kokeiltu kuplattomat, vyöhyketerapiat (koliikki paheni)...kaikki...Olin yksin vauvan kanssa (isä häipyi) joten laitoin korvatulpat korviin, vauvan kantoliinaan jotta pystyin laittamaan ruokaa muille lapsille ja pysyttelin liikkeessä ne tuntikaudet jotka vauva huusi. Ja itkin. Voimia, kyllä siitä selviää vaikkei silloin tunnu! Eka vuosi on aina aika itkuinen (sekä äidillä että lapsella), mutta sitten helpottaa.

    VastaaPoista
  13. Paljon onnea Pikkuprinsessan johdosta sinulle ja perheellesi!
    Meillä nyt puolivuotiaalka pojalla alkoi ns. koliikki-itkut muutaman viikon ikäisenä. Ne loppuivat kuitenkin kuin seinään, kun lopetin imetysruokavaliostani maitotuotteiden, kaikkien viljojen ja kananmunan käytön. Nyt 5-6 kk iässä ystäväni on käynyt antamassa koliikkihoitoja 5 kerran sarjan ja poikamme on alkanut nukkua katkeamattomia kunnon päiväunia vaunuissa kuistillamme esimmäistä kertaa. Syksy menikin lenkkeillessä;). Kookos- ja riisipohjaiset tuotteet ovat olleet pelastukseni. Kerron mielelläni yksityiskohtaisemmin ruokavaliostani, jos olet kiinnostunut. Imettämistä suosittelen, vaikka en mikään kummempi luomuekomamma olekaan;).,

    Kuuntele itseäsi, ajattele vauvasi ja perheesi parasta. Voimia ja tsemppiä! Onnellisia päiviä perhe-elämäänne!

    Terv. Emma

    VastaaPoista
  14. Paljon onnea pikku neidin osalta koko perheelle!
    Harmi kuulla vauvan masuvaivoista. Meillä aikanaan neidilla masuvaivat alkoivat n.3 viikon ikäisenä. Itse en voinut imettää kuin vain muutaman viikon johtuen siitä ettei maitoa yksinkertaisesti tullut kovan stressitason vuoksi. Me kokeiltiin myös kuplatonta, soijamaitojauhetta ja vyöhyketerapiaa. Puolitoista kuukautta itkua kesti joka ilta ja yö n.aamu viiteen asti. Jouduin pitämään ruokapäiväkirjaa siitä mihin aikaan syötin vauvaa ja kuinka paljon. Väsymys meni niin pitkälle etten aina ollut varma monta kertaa oli ylipäätänsä saanut maitoa. Noin parin kuukauden ikäisenä päätettiin lisätä velliä ruokavalioon ja muusattiin ensimmäinen peruna. Siihen loppui itku. Loppu päätelmä meidän perheessä oli, että suurin osa huutoa taisi kuitenkin johtua nälästä. Syötetty maito ei riittänyt. Heti ruuan aloituksen jälkeen jäi yösyöttö pois, vauva nukkui pitkät, yhtäkestoiset yöunet sekä päiväunet. Meidän tyttö on ollut pienestä pitäen todella aktiivinen ja siihen tohinaan energiaa kyllä tarvitaankin :)
    Toivottavasti masuvaivat alkavat helpottaa ja pääsette kaikki nauttimaan ihanasta vauva ajasta. Mukavaa kevättä koko perheellenne.

    VastaaPoista
  15. Meillä neljästä lapsella yhdellä oli mahdoton koliikki. Itki joka ilta yöllä kahteen tai kolmeen. Käytiin useamman kerran vyöhyketerapeutilla mutta ei apua. Sitten viimein mieheni vei vauvan lääkärille (Ḿehiläiseen) ja lääkäri kehotti maidottomaan ruokavalioon siirtymistä (siis minulla) ja antoi myös vinkin että kestää noin kolme vuorokautta ennen kuin maitotuotteet ovat poistuneet äidinmaidosta. Niin sitten kokeilin ja toimi! Joten kannustan ainakin kokeilemaan jos auttaisi. Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi !