torstai 20. marraskuuta 2014

Kauniita soittimia ja uhmaa






 Olen jälleen elävien kirjoissa inhottavaa väsymystä ja tuskaisia liitoskipuja lukuunottamatta. Yöheräämiset toki kiusaavat valmistellessaan kroppaa tulevaan. Enää tasan kuukausi laskettuun aikaan, eikä jouluunkaan ole kauaa. Meillä oli tässä kirppariprojektikin kaiken muun härdellin ohella  ja se vienyt aikaa ja voimiakin. Keväälle on pakko vielä kyllä ottaa pöytä, jotta kaikesta ylimääräisestä päästään eroon.

Pojalle on iskenyt jälleen uusi uhmakausi. Pitkään menikin niin hyvin ja olin jo aivan unohtanut, että sellainen voisi hänelle enää edes iskeä tai etenkään nyt, kun siskollakin on päällä uhma. Meillä on nyt siis kaksi uhmaikäistä lasta samaan aikaan. Aikamoinen koulu meille vanhemmillekin. Eilen käydessäni terveysasemalla labrassa meinasi kyllä itseltäkin palaa käpy, kun tyttäreni järjesti siellä raivokohtauksen. Ei neitiin, mutta kun on itse väsynyt ja sitten täysin ulkopuolinen alkaa arvostella vanhemmuuttani kovaan ääneen kulkemalla vain ohitse. Neiti oli vain hetkeä aiemmin aloittanut raivoamisen kun ehdin vähän riisua häntä. Neiti ei voi sietää riisumista sisätiloissa joten laittoi itse pipon takaisin päähänsä.
Rouva sitten arvosteli minut huonoksi äidiksi, kun pakahdutan lapseni sisällä ylipukeutuneena.
Ei hän sillä tietysti pahaa tarkoittanut, mutta inhottavasti ystävälleen kovaan ääneen jaaritteli.
No sellaista tämä äitiys on, aina riittää arvostelijoita.

Viikonloppuna piipahdimme anoppini luona kylässä. Hän palasi kuukauden mittaiselta Afrikan
reissultaan  ja toi lapsille aivan ihania soittimia tuliaiseksi & puiset seeprat jokaiselle lapselle koon mukaan. Masuvauvakin sai siis omansa. Näitä soittimia olemme soitelleet lasten kanssa ja laulelleet joululauluja päivittäin. Seeprat löysivät paikkansa pojan huoneesta kaapin päältä, jossa on ennestäänkin eläimiä. Niilläkin on leikitty paljon.
Tänään suuntaan pitkästä aikaa kampaajalle. Hiukset niin karseassa kunnossa ja tyvikasvu
on tummunut raskauden myötä. Raitoja vähän ilmettä raikastamaan ja hetki omaa aikaa. Tekee hyvää. Ihanaa, kun viikonlopuksi on ennusteltu lumisadettakin !



 
 

3 kommenttia :

  1. Ikävää, että aikuisilta ihmisiltä saa todistaa tuollaista käytöstä. Muista, että juuri sä oot paras äiti lapsillesi! Koita olla loukkaantumatta tuollaisesta (vaikka se varmasti vaikeaa onkin), ventovieras ei tiedä mitää sun elämämästä tai sun äitiydestä.

    Meillä on myös uhma alkanut nuoremmalla neidillä.. Ja isommalla on aina mitä-niitä-nyt-onkaan vaiheita :) Koita aina vaikeina hetkinä ajatella, että nämä on kuitenkin varmasti pieniä murheita murrosikään verrattuna ;) Tsemppiä ja voimia raskauden loppumetreille, ei enää kauaa kunnes saat palkinnon syliin!

    VastaaPoista
  2. Kiva kun piipahdit blogissani ja jätit mukavan kommentinkin :) Itse olen täällä seuraillut ihanaa omaasi jo tovin <3

    Aivan upeita, kerrassaan ihastuttavia, soittimia! <3 Nuilla kyllä kelpaa soitella niin joululauluja kuin muitakin.

    Tsemppejä viimeiselle (raskaus)kuukaudelle! Eiköhän aikakin ala mennä nopsaa kun joulukuuhun päästään ;)

    VastaaPoista
  3. Kyllä niitä arvostelijoita riittää ihan joka paikkaan. Typerää, niin typerää. Itse en ole vielä äitiyttä saanut kokea, mutta usean pienen lapsen äidin tukena olleena ja lukuisia lapsosia hoitaneena olen tämän todella huomannut. Muista, myös niinä huonompina hetkinä, että arvostelu täytyy toisinaan vaan osata jättää omaan arvoonsa.

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi !