torstai 2. lokakuuta 2014

Kun pienestä tytöstä kasvaa suuri






    Pienestä tytöstäni on kasvanut iso ihan hetkessä. Sain vihdoin vaihdettua neidin sängystä laidan pois viikonloppuna, hieman haikein mielin kyllä. Neiti itse on kovin ylpeä sänkynsä uudistuksesta. Tulevana viikonloppuna huoneeseen tulee vielä pieni pöytä leikkejä varten ja pimennysverhot olisi tarkoitus saada paikoilleen.
Kiirettä pitää täällä arjessa ja voimia koetellaan. Se tietysti näkyy blogihiljaisuutenakin. Neidillä on nimittäin alkanut uhma. Uhman lisäksi hänellä on todella voimakas temperamentti ( kehen lie tullut ). Pojallakin on hankala vaihe menossa kehityksessään, olisikohan lähestyvää 4-vuotiaan uhmaa ?! Aamut saattavat alkaa meillä heti huutokiukuttelulla. Aamutoimissa kestää ikuisuus ja inhottavat kasvukivutkin saattavat herättää häntä öisin. Jalkakin on kasvanut pienessä ajassa muutaman numeron verran. Iltaisin olen aivan poikki, kun päivisin en saa levättyä.
Oma kärsivällisyys on ollut todella koetuksella kahden virtaa pursuavan lapsen kanssa, joista ei löydy off-nappulaa. Nyt ensimmäistä kertaa toivon loppuraskauden kiitävän nopeasti. Voin kyllä suhteellisen hyvin. Omat farkut mahtuvat yhä päälle, eli suuri vatsakaan ei ole tiellä. Välillä kyllä supistelee ja vauva painaa alas jo voimakkaasti. Hän on kääntynyt pää alaspäin, sillä tunnen suloisen hikkailun selvästi iltaisin. Kaipaisin vain päiväunia, jotta jaksaisin paremmin. Miten helppoa ensimmäinen odotus olikaan, kun sai vielä levätä. 
Arjen haasteista huolimatta olen super onnellinen ja kiitollinen. Yritän nauttia tästä viimeisestä raskaudestani. Riittämättömyyden tunne pelottaa vähän tulevassa. Miten jaan aikani pienille lapsille tasapuolisesti. Onneksi sisaruksista on seuraa toisilleen, vaikka nykyään meillä leikit päätyvätkin AINA tappeluun. Erotuomarinakin saa toimia päivittäin. Huh! Sisarukset odottavat kuitenkin innoissaan masuvauvan saapumista ja uskon kaiken rullaavan omalla painollaan. Turhaa stressata etukäteen. Alkaa jo vähän jännittää millainen joulu meille on tulossa.
 
Huomenna pääsen taas hetkeksi pois tästä hulinasta, kun suuntaan ystävieni kanssa syömään Sandroon.
Akkujen lataamista taas viikoksi.

Oli muuten ihan pakko hankkia jo nyt tuo Zaran roosa mekko tulevalle vauvalle ristiäisiin, vision kun kerran sain asusta. Kengätkin olen asuun löytänyt, mutta ne pitäisi vielä tilata. 

Blogini täytti nyt syyskuun lopussa kaksi vuotta, joten sen kunniaksi on arvontaa luvassa vielä tällä viikolla..pysykäähän kuulolla.


2 kommenttia :

  1. Tiedänpä hyvin mistä puhut. Lisääpä tuohon pakettiin vielä yksi 14v. murkku ja 11v. ;) Koululaisten patistamiset, kokeisiin kuulustelut, harrastuksiin kuskaamiset ja jokailtaiset ja -aamuiset vänkäykset ja showt murkun kanssa... Meillä on kyllä se etu, että pikkupojat leikkii pääsääntöisesti tosi hyvin yhdessä. Itse olen tämän raskauden aikana ollut poikkeuksellisen väsynyt (myös alun jälkeen), joten päiväunet olisivat kyllä olleet päivittäin tarpeen. Ajattelen kuitenkin, että pidemmällä tähtäimellä sisarukset ja me vanhemmat saamme iloita isosta perheestä ;) toki on monesti tullut puhuttua, miten paljon helpommalla (monessakin mielessä) olisi päässyt esim.kahden lapsen kanssa. Toivoimme kuitenkin isoa perhettä ja kivikkoisen polun ja vuosien toiveiden jälkeen se toteutui. Sitä ihmettä kannan mielessäni haastavampina hetkinä. Voimia sulle!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi !